On kuljettu pitkä matka lastensuojelun historiaa ja tultu vuoteen 2025. Laki on uudistunut ja toimivia käytänteitä luodaan jatkuvasti niin palveluntuottajien kuin sosiaalityönkin taholta. Olemmeko onnistuneet muuttamaan jotain lastensuojelun ytimessä? Jos olemme, niin miten? Kuvaamme tätä tarkemmin kolmiosaisessa postaussarjassamme.
Yksi lastensuojelun kehittämisen ongelmista on eittämättä se, että tulokset ovat suhteellisen vaikeasti mitattavissa ja niissä on hurjan suuri palvelukohtainen ja yksilöllinen vaihtelu. Onneksi on paljon osa-alueita, joihin voimme kiinnittää huomiota ja kehittää kokonaisuutta pala kerrallaan. Go Strongilla olemme keskittyneet lastensuojelun perustyön laadun kehittämiseen ja siinä tapahtuvien toimintojen rakenteistamiseen siten, että henkilöstö tietää mitä tehdä ja mikä on riittävää.
Pähkinänkuoressa lastensuojelun uusi paradigma eli uusi toimintatapa ja hyvä lastensuojelun käytäntö näyttää meillä tältä:
HYVÄ KOHTELU – Myönteinen ja kunnioittava asenne kaikkia kohtaan, koskee niin asiakkaita kuin henkilöstöä ja yhteistyökumppaneitakin. Ystävällinen kohtaaminen on työn perusta. Sarkasmi tai epäsuora kommunikointi eivät kuulu lastensuojelun arkeen. Sen sijaan nuorten kanssa toteutettu hyvän kohtelun suunnitelma toimii osallisuuden vahvistajana ja nuorten ääni saa vaikuttaa työn sisältöihin. Dialoginen lähestymistapa tilanteisiin auttaa luomaan rakenteen, jossa asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä. Vastakkainasettelu lasten ja aikuisten välillä murenee, kun sitä ei vahvisteta aikuisten toimesta ainakaan heikoin perusteluin tai nopeilla linjavedoilla, vaan asiaa tai kyseistä tilannetta tutkitaan yhdessä ja yritetään löytää ratkaisuja, joihin kaikki osapuolet voivat sitoutua. Lastensuojelun arjessa ratkaisut löytyvät lastensuojelulaista ja lastensuojelun käsikirjasta. Hyvää kohtelua korostamalla ja siitä puhumalla mahdollistamme emotionaalisesti ja psyykkisesti turvallisen ympäristön sekä lapsille että aikuisille.
LAADUKAS KIRJAAMINEN – Rakenteinen, suunniteltu ja jatkuvan tarkastelun alla oleva kirjaaminen sekä raportointi ovat lastensuojelutyön ytimessä. Kirjaamisesta keskustellaan ja sitä arvioidaan herkeämättä. Se on kehittämisen kohde. Viikko-ohjelma, kotiharjoittelusopimus, kuukausikooste, hoito- ja kasvatussuunnitelma ja asiakassuunnitelma tukevat kaikki toisiaan ja niiden sisällöt ovat yhteen nivoutuvia. Ne toimivat työkaluina arjessa ja luovat yhdessä rakennettua struktuuria ja turvaa lapsen ympärille. Osallistavan kirjaamisen ja suunnittelun avulla lapsi saa kokea toimijuutta ja itseohjautuvuutta. Näin vahvistamme lapsen itsetuntoa ja lisäämme toivoa paremmasta huomisesta sekä tuemme vanhemmuutta. Kirjaaminen on avointa ja läpinäkyvää.
KOULULÄHTÖISYYS – Koulu on kaikille lapsille, nuorille ja vanhemmille tärkeä. Se yhdistää ja koululaisen vanhemman tai itse koululaisen identiteetti on helppo omaksua. Koululähtöisyys on siis lapsilähtöinen ja toiveikas näkökulma, jota on helppo mitata. Se joko edistyy tai ei edisty. Sen sijaan, että keskitymme varsinkin sijaishuollon alkuvaiheessa oireisiin ja ongelmiin tai siihen mikä ei toimi, koululähtöisen lastensuojelun avulla pyrimme löytämään lapselle tai nuorelle koulumaailmasta ne kohdat, joissa hän voi onnistua ja kokea itsensä osaavaksi. Olennaista ei ole se, missä ja miten koulua käydään, vaan se, että jokainen lapsi suorittaa sitä aikuisen tukemana jollain tavalla. Koulussa menestymiseen niin akateemisesti kuin sosiaalisestikin liittyy joskus valtavia paineita lapselle, joten olemme pyrkineet etenemään lapsen tahtisesti ja luoneet henkilöstölle oman työkalun koululähtöisen lastensuojelun arjen toteuttamiseen. Työkalu syntyi opinnäytetyönä ja yhteistyössä lasten, henkilöstön ja erityisopettajan kanssa. Työkalu antaa raamit koulun suhteen asetettaville vaatimuksille ja muistuttaa aikuisia siitä, että pienikin edistysaskel on eteenpäin. Vakauttaminen ja uskon palautuminen itseen voi kestää kauankin, mutta sen edellytyksiä parantaa aikuisten johdonmukainen ja suunniteltu työskentely opiskelujen tukemisen saralla.
