Nuoruuteen kuuluu luonnollisena osana vanhemmista irtautuminen ja itsenäistyminen, mikä voi ilmetä kapinallisuutena. Toisaalta nuorilla voi esiintyä myös vakavampia käytöshäiriöitä, jotka poikkeavat selvästi tavallisesta murrosiän kuohunnasta. Vanhemmat joutuvat usein pohtimaan, onko kyseessä normaali kehitysvaihe vai tarvitaanko tilanteeseen ammattiapua. Tässä artikkelissa käsittelemme, kuinka tunnistaa tavallisen murrosiän kapinan ja vakavan käytöshäiriön väliset erot sekä milloin ja miten hakea apua.
Mitkä ovat käytöshäiriön ja normaalin murrosiän tärkeimmät eroavaisuudet?
Nuoruuden kehitysvaiheeseen kuuluu normaalisti rajojen kokeilu, vanhempien haastaminen ja oman identiteetin etsiminen. Tavallinen murrosikä voi sisältää ajoittaista kiukuttelua, vanhempien sääntöjen kyseenalaistamista ja mielialan vaihtelua, mutta nämä jaksot ovat yleensä ohimeneviä ja tilannesidonnaisia.
Vakavassa käytöshäiriössä sen sijaan nuoren toiminta on pitkäkestoista ja laaja-alaista toisten oikeuksista piittaamatonta käyttäytymistä, joka heikentää merkittävästi toimintakykyä useissa eri ympäristöissä. Käytöshäiriöinen nuori rikkoo toistuvasti sosiaalisia normeja, osoittaa aggressiivisuutta ja omaehtoista käytöstä riippumatta tilanteesta.
Merkittävä ero on myös empatian kokemisessa – normaaliin murrosikään kuuluu vastaan sanomista, mutta nuori kykenee silti tuntemaan empatiaa ja syyllisyyttä haitallisista teoistaan. Vaikeaan käytöshäiriöön saattaa liittyä tunnekylmiä piirteitä, kuten empatian puutetta ja kyvyttömyyttä tuntea syyllisyyttä tai katumusta.
Milloin vanhemman tulisi huolestua nuoren käytöksestä?
Tilapäiset kapinavaiheet kuuluvat murrosikään, mutta tietyt merkit voivat viitata vakavampaan ongelmaan. Erityistä huolta tulisi herättää, jos nuori osoittaa toistuvaa ja vakavaa aggressiivisuutta tai väkivaltaisuutta muita tai itseään kohtaan.
Hälytyskellojen tulisi soida myös, jos nuorella ilmenee:
- Jatkuvaa valehtelua ja toisten omaisuuden varastamista
- Säännöllistä päihteiden käyttöä
- Toistuvia koulunkäyntiongelmia tai pinnausta
- Fyysistä julmuutta ihmisiä tai eläimiä kohtaan
- Tahallista omaisuuden tuhoamista tai tulen sytyttämistä
- Vetäytymistä kaikista sosiaalisista suhteista
- Itsetuhoisia ajatuksia tai käyttäytymistä
Tärkeä erottava tekijä on käytöksen toistuvuus ja pitkäkestoisuus – jos ongelmat jatkuvat vähintään puolen vuoden ajan useissa ympäristöissä (kotona, koulussa ja kavereiden kanssa), kyse voi olla käytöshäiriöstä eikä tavallisesta murrosiän oireilusta.
Miten käytöshäiriö diagnosoidaan nuorilla?
Käytöshäiriön diagnosointi on monivaiheinen prosessi, jossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Tutkimus alkaa yleensä perusterveydenhuollosta, josta tehdään tarvittaessa lähete nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.
Diagnoosi perustuu nuoren, vanhempien ja opettajien haastatteluihin sekä nuoren käyttäytymisen havainnointiin eri ympäristöissä. Diagnostiset kriteerit edellyttävät mm., että nuoren käytöksessä ilmenee toistuvasti ikätasoon sopimattomia käyttäytymismalleja, kuten aggressiivisuutta, toisten omaisuuden tuhoamista, vilpillisyyttä tai sääntöjen vakavaa rikkomista.
Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä diagnosointi noudattaa ICD-tautiluokituksen kriteerejä. Käytöshäiriö voidaan jakaa vaikeusasteen ja alkamisajankohdan mukaan eri tyyppeihin. Diagnoosissa arvioidaan yleensä myös mahdolliset muut samanaikaiset häiriöt, kuten ADHD, päihdeongelmat tai mielialahäiriöt.
Voiko käytöshäiriötä ehkäistä tai hoitaa kotona?
Vaikka vakava käytöshäiriö vaatii aina ammattiapua, vanhemmat voivat tehdä paljon tilanteen ehkäisemiseksi ja tukemiseksi. Johdonmukainen kasvatus ja selkeät rajat luovat turvallisuuden tunnetta. Toimivia kotikonsteja ovat:
- Myönteisen käytöksen vahvistaminen kehuilla ja palkinnoilla
- Selkeiden ja johdonmukaisten sääntöjen asettaminen
- Mallin näyttäminen tunteiden hallinnassa ja ongelmanratkaisussa
- Avoin ja kunnioittava kommunikaatio nuoren kanssa
- Nuoren itsetunnon tukeminen ja vahvuuksien tunnistaminen
Kotikonstit riittävät parhaiten lievässä oireilussa ja tilanteissa, joissa ongelmat ovat vasta alkaneet. Jos käytöshäiriöön liittyy vakavia oireita kuten väkivaltaisuutta, itsetuhoisuutta tai päihteiden käyttöä, tarvitaan aina ammattiapua.
Millaista tukea ja hoitoa on tarjolla käytöshäiriöiselle nuorelle Suomessa?
Suomessa käytöshäiriöisen nuoren ja perheen tukipalvelut ovat monimuotoisia. Ennaltaehkäisevät palvelut kuten kouluterveydenhuolto, perheneuvola ja nuorisotyö voivat auttaa varhaisessa vaiheessa.
Vakavammissa tilanteissa hoitovaihtoehtoja ovat:
- Nuorisopsykiatriset poliklinikat ja osastohoidot
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja erilaiset ryhmäinterventiot
- Perhekeskeiset hoitomuodot, kuten multidimensionaalinen perheterapia (MDFT)
- Lastensuojelun avohuollon tukitoimet tai tarvittaessa sijaishuolto
- Vaikeissa tapauksissa erikoistuneet yksiköt, kuten erityisen huolenpidon osastot
Hoidossa pyritään aina nuoren kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Keskeistä on sosiaalisten taitojen, tunteiden tunnistamisen ja hallinnan sekä ongelmanratkaisukyvyn vahvistaminen. Monia käytöshäiriöitä voidaan hoitaa tuloksellisesti oikean lähestymistavan löydyttyä.
Käytöshäiriöiden tunnistaminen ja tukeminen – Go Strong:in asiantuntijoiden neuvot
Go Strongin asiantuntijoiden mukaan varhainen puuttuminen on avainasemassa käytöshäiriöiden hoidossa. Koululähtöinen lähestymistapa ja moniammatillinen työote tukee nuoria kokonaisvaltaisesti ja auttaa tunnistamaan, milloin kyseessä on tilapäinen murrosiän kuohunta ja milloin vakavampi ongelma.
Vanhemmille suosittelemme hakemaan apua matalalla kynnyksellä, jos huoli nuoren käytöksestä herää. Tukea voi saada aluksi kouluterveydenhuollosta, perheneuvolasta tai nuorisoasemalta. Tärkeintä on, ettei perheen tarvitse jäädä yksin ongelmien kanssa.
Go Strong tarjoaa avopalveluita ja tarvittaessa laitospalveluita nuorille, joilla on vakavia käytöshäiriöitä. Palvelumme perustuvat päämäärätietoisuuteen ja positiivisuuteen – tuemme nuoria löytämään omat vahvuutensa ja rakentamaan tulevaisuuttaan koulunkäynnin kautta. Jokaisella nuorella on mahdollisuus löytää oma polkunsa haasteista huolimatta.
