Sijaishuolto Suomessa jakautuu pääasiassa kahteen muotoon: perhehoitoon ja laitoshoitoon. Nämä eroavat toisistaan merkittävästi sekä järjestelyiltään että soveltuvuudeltaan eri tilanteisiin. Perhehoito tarjoaa kodinomaisen ympäristön, jossa lapsi elää perheenjäsenenä sijaisvanhempien kanssa, kun taas laitoshoito järjestetään ammatillisessa ympäristössä koulutetun henkilökunnan tukemana. Valinta näiden välillä tehdään ensisijaisesti lapsen yksilöllisten tarpeiden perusteella, huomioiden hoidon intensiivisyys, lapsen erityistarpeet ja perheen kokonaistilanne.
Mitä sijaishuolto tarkoittaa lastensuojelussa?
Sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella, kun lapsen huoltajat eivät syystä tai toisesta pysty huolehtimaan lapsesta riittävällä tavalla. Se on yksi lastensuojelun toimenpiteistä, joka perustuu lastensuojelulakiin.
Sijaishuoltoon päädytään, kun avohuollon tukitoimet on todettu riittämättömiksi ja lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarantunut kotioloissa. Päätöksen sijaishuoltoon siirtymisestä tekee sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai kiireellisissä tapauksissa sosiaalityöntekijä. Pitkäaikaisissa sijoituksissa päätöksen vahvistaa hallinto-oikeus.
Sijaishuollon juridinen perusta on vahvasti sidottu lapsen oikeuksiin ja etuun. Prosessi sisältää tarkan arvioinnin, asiakassuunnitelman laatimisen, sijaishuoltopaikan valinnan ja säännöllisen tilanteen uudelleenarvioinnin. Tavoitteena on aina lapsen edun turvaaminen ja mahdollisuuksien mukaan perheen jälleenyhdistäminen, kun olosuhteet sen sallivat.
Mitkä ovat perhehoidon keskeiset ominaisuudet ja tavoitteet?
Perhehoito on sijaishuollon muoto, jossa lapsi sijoitetaan yksityiskotiin elämään perheenjäsenenä. Sen tärkein tavoite on tarjota lapselle vakaa, turvallinen ja kodinomainen kasvuympäristö, jossa hän voi muodostaa pysyviä kiintymyssuhteita.
Perhehoitajina voivat toimia tehtävään soveltuvat ja koulutuksen saaneet henkilöt, jotka on hyväksytty perhehoitajiksi. He eivät välttämättä ole sosiaali- tai terveysalan ammattilaisia, mutta heiltä edellytetään soveltuvuutta, sitoutumista ja ennakkovalmennuksen suorittamista. Perhehoitajat toimivat toimeksiantosopimuksella, ja heille maksetaan hoitopalkkio sekä kulukorvaus.
Lastensuojelulain mukaan perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto. Tämä periaate korostaa kodinomaisen ympäristön ja pysyvien ihmissuhteiden merkitystä lapsen kehitykselle. Perhehoito soveltuu erityisesti pienemmille lapsille ja tilanteisiin, joissa lapsen hoidolliset tarpeet eivät edellytä erityistä ammatillista osaamista.
Miten laitoshoito toteutetaan ja kenelle se soveltuu?
Laitoshoito järjestetään lastensuojelulaitoksissa, joita ovat lastenkodit, nuorisokodit, koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset. Näissä yksiköissä työskentelee moniammatillinen tiimi, jolla on sosiaali- ja terveysalan koulutus ja erityisosaamista.
Laitoshoidossa on tyypillisesti useampia lapsia tai nuoria samassa yksikössä. Toimintaa säätelevät tarkat henkilöstömitoitukset, tiloihin liittyvät vaatimukset ja lain asettamat rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvät säädökset. Laitoksissa arki rakentuu säännöllisen päivärytmin, strukturoidun toiminnan ja ammatillisen ohjauksen ympärille.
Laitoshoito on tarkoituksenmukaisin vaihtoehto erityisesti niille lapsille ja nuorille, joilla on vakavia käyttäytymisongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai muita erityisen tuen tarpeita. Se soveltuu myös tilanteisiin, joissa lapsi tarvitsee vahvasti ammatillista tukea ja rajaamistyöskentelyä. Koulukodit tarjoavat vaativinta laitoshoitoa, ja niissä on usein myös oma koulu erityisen tuen järjestämiseksi.
Mikä on keskeisin ero perhehoidon ja laitoshoidon välillä?
Perhehoidon ja laitoshoidon keskeisin rakenteellinen ero on hoitoympäristön luonne: perhehoito tapahtuu tavallisessa kodissa perheenomaisen arjen keskellä, kun taas laitoshoito on ammattimaisemmin järjestettyä ja strukturoidumpaa. Perhehoidossa lapsi on perheenjäsen, laitoshoidossa asiakas, joskin kodinomaista ympäristöä pyritään luomaan.
Toiminnallisesti erot näkyvät arjen järjestämisessä. Perhehoidossa arki mukautuu perheen elämänrytmiin, ja lapsella on mahdollisuus elää tavallista perhe-elämää. Laitoshoidossa arki on säännellympää, ja toiminta perustuu ammatillisiin työmenetelmiin ja strukturoituun päiväohjelmaan.
Henkilöstörakenteen osalta perhehoitajilta ei edellytetä alan ammattitutkintoa, vaikka he saavatkin koulutusta tehtäväänsä. Laitoshoidossa puolestaan työntekijöillä on sosiaali- tai terveysalan koulutus, ja henkilöstömitoitus on tarkasti säädelty. Laitoshoidossa henkilökunta työskentelee työvuoroissa, kun taas perhehoitajat ovat läsnä jatkuvasti.
Miten lapsen tarpeet vaikuttavat sijaishuoltomuodon valintaan?
Lapsen yksilöllisten tarpeiden arviointi on keskeinen tekijä sijaishuoltopaikan valinnassa. Arvioinnissa huomioidaan lapsen ikä, kehitystaso, terveydentila, erityistarpeet sekä lapsen aiemmat kiintymyssuhteet ja sosiaaliset verkostot.
Valintaan vaikuttavat merkittävästi lapsen mahdolliset erityistarpeet. Jos lapsella on vakavia psyykkisiä oireita, käytöshäiriöitä tai päihdeongelmia, saatetaan tarvita laitoshoitoa sen tarjoaman ammatillisen tuen vuoksi. Toisaalta pienemmille lapsille ja niille, joiden haasteet eivät edellytä vahvaa ammatillista osaamista, perhehoito on usein sopivin vaihtoehto.
Myös sisarussuhteiden säilyttäminen on tärkeä tekijä sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Sisarukset pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan samaan paikkaan, ellei tämä ole selvästi vastoin jonkun lapsen etua. Lisäksi otetaan huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta sekä mahdollisuus ylläpitää yhteyksiä biologisiin vanhempiin ja muihin läheisiin.
Sijaishuollon valinnan avainperiaatteet
Sijaishuollon valinnan avainperiaatteet pohjaavat aina lapsen etuun. Perhehoito on ensisijainen vaihtoehto erityisesti pienemmille lapsille ja tilanteisiin, joissa lapsen haasteet eivät edellytä erityistä ammatillista osaamista. Laitoshoito valitaan silloin, kun lapsen tarpeet ovat moninaisia ja vaativia tai kun lapsi tarvitsee vahvasti rajattua ja strukturoitua ympäristöä.
Lapsen edun ensisijaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen lapsen tilanne arvioidaan yksilöllisesti ja ratkaisut tehdään lapsen tarpeiden pohjalta. Tämä voi joskus tarkoittaa myös sitä, että sisarukset sijoitetaan eri paikkoihin, mikäli se on jonkun lapsen edun mukaista.
Vanhemmat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita sijaishuoltoprosessissa. Heillä on oikeus saada tietoa lapsensa asioista ja osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon, vaikka huoltajuus olisikin siirretty viranomaisille. Sijaishuoltoon liittyvissä kysymyksissä perheet voivat kääntyä oman sosiaalityöntekijän puoleen, ja apua tarjoavat myös esimerkiksi lastensuojelujärjestöt.
Me Go Strongilla ymmärrämme jokaisen lapsen ja perheen tilanteen ainutlaatuisuuden, ja tarjoamme sekä perheiden tukemista kotioloissa että laadukasta laitoshoitoa tilanteisiin, joissa kotiin vietävä tuki ei riitä. Tavoitteenamme on aina varmistaa, että lapsi saa juuri omiin tarpeisiinsa sopivaa tukea oikea-aikaisesti.
