Perheen rooli on keskeinen nuoren koulunkäynnin vaikeuksien tukemisessa. Toimiva tuki muodostuu avoimesta keskusteluyhteydestä, säännöllisistä arkirutiineista ja nuoren itsetunnon vahvistamisesta. On tärkeää tunnistaa haasteiden vakavuus ja hakea tarvittaessa ammattiapua riittävän ajoissa. Vanhempien johdonmukainen osallistuminen, kiinnostus nuoren kouluelämää kohtaan ja käytännön apu arjessa luovat perustan, jonka avulla nuori voi selvitä koulunkäynnin haasteista ja löytää opiskelumotivaation.
Miten perhe voi tunnistaa nuoren koulunkäyntiin liittyvät haasteet?
Kouluvaikeuksiin viittaavat merkit ilmenevät usein muutoksina nuoren käyttäytymisessä, koulumenestyksessä ja sosiaalisissa suhteissa. Tyypillisiä merkkejä ovat äkillinen arvosanojen lasku, lisääntyneet poissaolot, kouluun lähtemisen vaikeus tai jatkuva tekosyiden keksiminen koulutehtävien välttämiseksi.
Huolestuttavia merkkejä ovat myös nuoren vetäytyminen aiemmin nautintoa tuottaneista harrastuksista, unettomuus, ärtyisyys tai mielialan selkeä lasku. Kaverisuhteiden muutokset, ruokahalun vaihtelut ja jatkuva fyysinen oireilu (kuten vatsakivut tai päänsärky) koulupäivinä voivat kertoa koulunkäynnin haasteista.
On tärkeää erottaa tavallinen kouluväsymys vakavammista haasteista. Tilapäinen stressi ja väsymys koeviikkojen aikana on normaalia, mutta pitkittynyt alakuloisuus, jatkuva ahdistuneisuus koulua kohtaan tai selkeästi heikentynyt toimintakyky viittaavat vakavampiin ongelmiin, joihin tulisi reagoida.
Millaisia keskustelutapoja perhe voi käyttää nuoren koulunkäyntihaasteiden käsittelemiseen?
Avoin, tuomitsematon keskusteluilmapiiri on avainasemassa nuoren kouluvaikeuksien käsittelyssä. Vanhemman kannattaa valita rauhallinen hetki keskustelulle ja aloittaa ilmaisemalla huolensa ilman syyllistämistä, esimerkiksi ”Olen huomannut, että kouluun lähteminen tuntuu olevan vaikeaa, miten sinä itse koet tilanteen?”
Aktiivinen kuuntelu on erityisen tärkeää – anna nuorelle aikaa ja tilaa kertoa omasta kokemuksestaan keskeyttämättä. Vältä tuomitsemista, vähättelyä tai liiallisia neuvoja. Nuoret arvostavat sitä, että heidän näkemyksensä otetaan vakavasti, vaikka ne tuntuisivat aikuisesta liioitelluilta.
Keskustelutapa kannattaa sopeuttaa nuoren ikään ja tilanteeseen. Yläkouluikäisen kanssa toimii usein epäsuora lähestymistapa esimerkiksi yhteisen tekemisen lomassa, kun taas lukioikäisen kanssa voi jo keskustella suoremmin ja analyyttisemmin. Sopiva kysymys voi olla ”Mikä koulussa tuntuu erityisen vaikealta?” sen sijaan että kysyisi ”Miksi et pärjää koulussa?”
Yleisimmät oppimisvaikeudet ja niiden tunnistaminen
Koulunkäynnin haasteiden taustalla voi usein olla erityisiä oppimisvaikeuksia, joiden tunnistaminen on tärkeää kohdennetun tuen tarjoamiseksi. Oppimisvaikeudet ovat neurobiologisia toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn tai tuottamiseen.
Lukivaikeus (dysleksia) ilmenee tyypillisesti lukemisen hitautena, virhealttiutena tai työläytenä. Nuori saattaa vältellä ääneen lukemista, lukea hitaasti tai tehdä paljon virheitä. Lukivaikeudessa nuorta voi auttaa tekstin ääneen lukeminen, äänikirjojen käyttö ja visuaalisten oppimismenetelmien hyödyntäminen. Myös lukuajan lisääminen kokeissa sekä selkeät, jäsennellyt tekstit tukevat oppimista.
Matemaattinen oppimisvaikeus (dyskalkulia) näkyy vaikeutena ymmärtää numeroita, matemaattisia käsitteitä tai laskutoimituksia. Tunnusmerkkejä ovat vaikeudet peruslaskutoimituksissa, numeroiden sekoittuminen tai matemaattisten käsitteiden ymmärtämisen hankaluus. Kotona tukemisessa auttavat konkreettiset esimerkit, matematiikan liittäminen arkielämän tilanteisiin sekä tehtävien pilkkominen pienempiin osiin.
Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteet (kuten ADHD) vaikeuttavat keskittymistä, tehtävien aloittamista ja loppuun saattamista. Nuori saattaa olla levoton, unohdella tavaroitaan, tai hänellä voi olla vaikeuksia suunnitella ajankäyttöään. Näissä haasteissa auttavat selkeä päivärakenne, tehtävien pilkkominen pienempiin osiin, visuaaliset muistutukset sekä häiriötön opiskeluympäristö. Älypuhelimen ajastimet ja kalenterisovellukset voivat toimia hyvinä apuvälineinä.
Toiminnanohjauksen vaikeudet ilmenevät haasteina suunnitella, organisoida ja toteuttaa tehtäviä johdonmukaisesti. Nuorella voi olla vaikeuksia aloittaa tehtäviä, seurata monivaiheisia ohjeita tai hallita aikaa. Kotona voidaan tukea luomalla selkeitä rutiineja, käyttämällä visuaalisia tarkistuslistoja ja opettamalla tehtävien pilkkomista pienempiin, hallittaviin osiin.
Kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa kielen ymmärtämiseen tai tuottamiseen. Nuorella voi olla suppea sanavarasto, vaikeuksia seurata monimutkaisia ohjeita tai tuottaa johdonmukaisia kirjoitelmia. Tukikeinoina toimivat selkeä, yksinkertainen ilmaisu, visuaaliset tukimenetelmät sekä käsitekarttojen hyödyntäminen oppimisen tukena.
On tärkeää muistaa, että oppimisvaikeudet eivät liity älykkyyteen, vaan kyse on erilaisesta tavasta oppia. Monilla oppimisvaikeuksista kärsivillä nuorilla on erityisiä vahvuuksia muilla alueilla. Kun oppimisvaikeus tunnistetaan ajoissa ja nuori saa oikeanlaista tukea, hän voi löytää toimivia opiskelustrategioita ja menestyä opinnoissaan erinomaisesti.
Jos epäilet nuorellasi olevan oppimisvaikeus, kannattaa ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai erityisopettajaan. He voivat järjestää tarvittavat arvioinnit ja tukitoimet. Moniin oppimisvaikeuksiin on olemassa tehokkaita tukimuotoja sekä koulun että kodin käyttöön.
Millaiset arkirutiinit tukevat nuorta koulunkäynnin haasteissa?
Säännöllinen päivärytmi muodostaa perustan koulunkäynnin tukemiselle. Riittävä uni (8-10 tuntia), säännölliset ruokailuajat ja liikunta auttavat ylläpitämään jaksamista ja keskittymiskykyä. Perhe voi tukea näitä rutiineja sopimalla yhdessä nuoren kanssa arjen aikatauluista.
Kotiympäristön järjestäminen opiskelulle suotuisaksi on tärkeää. Tämä tarkoittaa rauhallisen opiskelutilan järjestämistä, digilaitteiden käytön rajoittamista opiskeluaikana ja läksyille varatun ajan suojelemista. Vanhempi voi auttaa nuorta organisoimaan koulutehtäviä esimerkiksi kalenterin tai tehtävälistojen avulla.
Erityisen hyödyllistä on pilkkoa isommat projektit ja tehtävät pienempiin osiin ja luoda selkeitä välitavoitteita. Näin nuori saa onnistumisen kokemuksia ja tehtävät eivät tunnu ylivoimaisilta. Perhe voi myös auttaa ajankäytön hallinnassa ja tarjota tukea vaikeissa oppiaineissa – joko itse auttamalla tai järjestämällä tukiopetusta.
Milloin perheen tulisi hakea ammattiapua nuoren koulunkäynnin haasteisiin?
Ammattiapua kannattaa hakea, kun kouluvaikeudet jatkuvat kotona toteutetuista tukitoimista huolimatta useamman kuukauden ajan, nuoren mieliala on selvästi laskenut tai hän eristäytyy sosiaalisesti. Välitön ammattiavun tarve on, jos nuori kieltäytyy kokonaan koulunkäynnistä, osoittaa merkkejä masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä, tai puhuu toivottomuudesta.
Apua kannattaa hakea myös, jos vanhempi kokee olevansa neuvottomassa tilanteessa nuoren kanssa. Joskus ulkopuolinen näkökulma auttaa löytämään toimivia ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen, vaikka ongelmat eivät olisikaan vakavia.
Miten vanhemmat voivat tukea nuoren opiskelumotivaatiota?
Sisäisen motivaation tukeminen on kestävin tapa auttaa nuorta koulunkäynnissä. Vanhemmat voivat auttaa nuorta löytämään henkilökohtaisen merkityksen opiskelulle ja yhdistämään koulunkäynnin nuoren omiin kiinnostuksen kohteisiin ja tulevaisuuden tavoitteisiin.
Onnistumisten huomioiminen ja vahvuuksien korostaminen rakentaa nuoren itseluottamusta. On tärkeää antaa myönteistä palautetta yrittämisestä ja työskentelyprosessista, ei vain lopputuloksista. Epäonnistumisia kannattaa käsitellä oppimiskokemuksina, ei kritisoiden.
Ulkoiset palkinnot voivat toimia lyhytaikaisena motivaationa, mutta niitä tulee käyttää harkiten. Pienet kannustimet toimivat parhaiten konkreettisiin tavoitteisiin, kuten kokeiden läpäisyyn tai läksyjen tekemiseen ajallaan. Tärkeintä on löytää tasapaino kannustamisen ja liiallisen painostamisen välillä – liika vaatiminen voi johtaa vastareaktioon ja motivation laskuun.
Nuoren koulunkäynnin tukeminen perheessä – käytännön toimintasuunnitelma
Nuoren koulunkäynnin tukeminen perheessä – käytännön toimintasuunnitelma alkaa tilanteen kartoittamisella – keskustelemalla nuoren, opettajien ja mahdollisesti oppilashuollon kanssa kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tämän jälkeen kannattaa asettaa realistiset tavoitteet ja sopia konkreettisista tukitoimista yhdessä nuoren kanssa.
Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat onnistumisen avaimia. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, ja perheeltä vaaditaan kärsivällisyyttä. Myös vanhempien oma jaksaminen on tärkeää – älä epäröi hakea tukea itsellesi tarvittaessa.
Käytännön askeleet toimivaan tukemiseen:
- Keskustele avoimesti ja kuuntele nuoren näkemystä
- Ylläpidä säännöllistä päivärytmiä
- Luo opiskelulle sopiva ympäristö
- Auta koulutehtävien organisoinnissa ja pilkkomisessa
- Huolehdi yhteistyöstä koulun kanssa
- Tunnista onnistumiset ja anna positiivista palautetta
- Hae ammattiapua tarvittaessa
Muistathan, että jokainen nuori on yksilö, ja mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Ole valmis joustamaan ja löytämään juuri teidän perheellenne ja nuorellenne sopivat tukemisen tavat.
Vanhemman aktiivinen rooli tuen tarjoajana ja kannustajana on korvaamatonta, mutta yhtä tärkeää on osata hakea apua haastavissa tilanteissa. Tarjoamme Go Strongilla palveluja, joiden avulla perheet saavat tukea nuorten koulunkäynnin vaikeuksiin liittyvissä tilanteissa. Autamme löytämään nuorelle sopivat tukimuodot sekä vahvistamaan perheen sisäistä vuorovaikutusta opiskelun tukemisessa. Ota yhteyttä meihin!
