Kun sijaishuollossa oleva nuori täyttää 18 vuotta, hänen huostaanottonsa päättyy ja sijaishuolto lakkaa. Tämän jälkeen nuorella on oikeus jälkihuoltoon, joka tukee itsenäistymistä ja aikuistumista. Jälkihuolto tarjoaa taloudellista tukea, apua asumiseen, koulutukseen ja työllistymiseen, sekä psykososiaalista tukea. Vastuu nuoren tukemisesta siirtyy sijaishuollosta jälkihuollon sosiaalityöntekijöille, mutta nuoresta tulee itsenäinen päätöksentekijä, joka voi myös kieltäytyä palveluista.
Mitä tapahtuu sijaishuollossa olevalle lapselle hänen täyttäessään 18 vuotta?
Täysi-ikäisyyden saavuttaminen merkitsee sijaishuollossa olevalle nuorelle suurta muutosta. Huostaanotto ja sijaishuolto päättyvät automaattisesti 18-vuotispäivänä, jolloin nuoren juridinen asema muuttuu merkittävästi. Nuoresta tulee lain silmissä täysivaltainen aikuinen, joka tekee itse itseään koskevat päätökset. Samalla vastuu siirtyy sijaishuoltopaikasta hyvinvointialueen jälkihuollon sosiaalityöntekijöille.
Muutokseen liittyy sekä vapauksia että vastuuta. Nuori saa päättää omista asioistaan, mutta samalla vastaa omasta arjestaan, taloudestaan ja hyvinvoinnistaan. Tässä siirtymävaiheessa jälkihuollon merkitys korostuu, sillä sen tarkoitus on varmistaa, ettei nuori jää yksin, vaan saa tarvitsemansa tuen itsenäisen elämän aloittamiseen.
Mitä jälkihuolto tarkoittaa käytännössä?
Jälkihuolto on kokonaisvaltainen tukipalvelujen paketti, joka auttaa nuorta itsenäistymään sijaishuollon jälkeen. Käytännössä siihen kuuluu henkilökohtainen tuki, neuvonta ja ohjaus, jota toteuttaa jälkihuollon sosiaalityöntekijä tai -ohjaaja. Palvelu räätälöidään yksilöllisesti nuoren tarpeiden ja toiveiden mukaan jälkihuoltosuunnitelmassa.
Jälkihuolto sisältää tyypillisesti seuraavia palveluja:
- Asumisen järjestäminen ja asumistaitojen tukeminen
- Taloudellinen tuki, kuten toimeentulotuki ja itsenäistymisvarat
- Koulutus- ja työllisyyspalvelut, kuten opintojen suunnittelu ja työnhaun tuki
- Arjen hallintaan liittyvä ohjaus ja neuvonta
- Psykososiaalinen tuki ja terveydenhuollon palvelut
- Harrastustoiminnan tukeminen
- Sosiaalisten verkostojen vahvistaminen
Käytännön tasolla jälkihuolto voi tarkoittaa säännöllisiä tapaamisia tukihenkilön kanssa, apua virastoasioinnissa, tukea taloudenhallintaan ja kannustusta opinnoissa. Tavoitteena on tukea nuorta kohti itsenäistä, tasapainoista aikuisuutta.
Kuka on oikeutettu jälkihuoltoon?
Jälkihuolto-oikeus on kaikilla nuorilla, jotka ovat olleet sijoitettuna kodin ulkopuolelle lastensuojelulain mukaisesti. Tämä koskee nuoria, jotka ovat olleet huostaanotettuja tai sijoitettuna avohuollon tukitoimena vähintään kuuden kuukauden ajan. Oikeus jälkihuoltoon syntyy myös silloin, kun nuori on ollut sijoitettuna kiireellisesti tai muutoin yhtäjaksoisesti vähintään puolen vuoden ajan.
Erityistapauksissa jälkihuoltoa voidaan järjestää myös nuorelle, joka ei täytä edellä mainittuja kriteerejä, mikäli se nähdään tarpeelliseksi nuoren tukemiseksi. Hyvinvointialueilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää jälkihuoltoa sitä tarvitseville nuorille, ja tämä vastuu on merkittävä osa lastensuojelun kokonaisuutta.
On tärkeää huomata, että jälkihuolto-oikeus säilyy, vaikka nuori muuttaisi toiselle paikkakunnalle. Tällöin vastuu jälkihuollon järjestämisestä siirtyy uudelle asuinalueelle, mutta oikeus palveluihin säilyy muuttumattomana.
Kuinka kauan jälkihuolto kestää?
Jälkihuolto-oikeus jatkuu nykyisen lainsäädännön mukaan siihen saakka, kunnes nuori täyttää 25 vuotta. Tämä on merkittävä parannus aiempaan, sillä ennen vuotta 2020 jälkihuolto päättyi nuoren täyttäessä 21 vuotta. Lakimuutoksella haluttiin varmistaa riittävän pitkä tuki itsenäistymiselle ja kouluttautumiselle.
Jälkihuollon kesto on siis maksimissaan seitsemän vuotta, 18-vuotiaasta 25-vuotiaaksi. Käytännössä sen intensiivisyys usein vähenee ajan myötä nuoren taitojen karttuessa. Tavoitteena on asteittainen itsenäistyminen, jossa tuen tarve vähenee luonnollisesti.
Jälkihuolto päättyy joko nuoren täyttäessä 25 vuotta tai kun nuori ei enää tarvitse palveluja ja haluaa lopettaa jälkihuollon. On kuitenkin tärkeää huomioida, että nuori voi palata jälkihuollon palveluiden piiriin 25 ikävuoteen asti, vaikka olisi välillä kieltäytynyt niistä.
Miten nuoren itsenäistymistä tuetaan taloudellisesti?
Taloudellinen tuki on keskeinen osa jälkihuoltoa. Sijoitettuna olleelle nuorelle kertyy itsenäistymisvaroja, jotka on tarkoitettu tukemaan oman elämän aloittamista. Näitä varoja kertyy sijoituksen aikana esimerkiksi lapsilisistä, eläkkeistä tai muista nuorelle kuuluvista tuloista, ja niitä voidaan käyttää asunnon kalustamiseen, opiskelumateriaaleihin tai muihin itsenäistymistä tukeviin hankintoihin.
Itsenäistymisvarojen lisäksi nuorella on oikeus toimeentulotukeen, joka turvaa perustoimeentulon. Jälkihuoltonuorelle voidaan myöntää myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea tavallista joustavammin. Taloudelliseen tukeen kuuluu myös:
- Vuokravakuuksien maksaminen
- Asumiskustannuksissa avustaminen
- Opiskelukustannusten tukeminen
- Harrastustoiminnan kustannuksissa avustaminen
- Terveydenhuoltoon liittyvien kulujen kattaminen
Taloudellisen tuen ohella yhtä tärkeää on taloudenhallintaan liittyvä ohjaus: nuorta opetetaan budjetoimaan, maksamaan laskuja ajallaan ja suunnittelemaan talouttaan pitkäjänteisesti.
Mitä jos nuori ei halua vastaanottaa jälkihuollon tukea?
Jälkihuolto perustuu vapaaehtoisuuteen, ja täysi-ikäisellä nuorella on oikeus kieltäytyä siitä. Kieltäytyminen ei kuitenkaan poista nuoren oikeutta jälkihuoltoon myöhemmin. Nuori voi milloin tahansa 25 ikävuoteen asti ilmoittaa haluavansa jälkihuollon palveluja, vaikka olisi aiemmin niistä kieltäytynyt.
Sosiaalityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että nuori ymmärtää, mistä kieltäytyy. Tämä tarkoittaa selkeää tiedottamista jälkihuollon sisällöstä, mahdollisuuksista ja siitä, mitä nuori menettää kieltäytyessään. Vaikka nuori kieltäytyisi aktiivisesta tuesta, sosiaalityöntekijän tulisi pyrkiä ylläpitämään yhteyttä ja tarjota mahdollisuutta tukeen säännöllisin väliajoin.
Kieltäytyminen voi johtua monista syistä, kuten aiemmista huonoista kokemuksista viranomaisten kanssa, itsenäistymisen tarpeesta tai tiedon puutteesta. Siksi on tärkeää, että jälkihuoltoa tarjotaan sensitiivisesti ja nuoren toiveita kunnioittaen.
Sijaishuollosta itsenäistymisen tärkeimmät tukimuodot
Sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää useita toisiaan täydentäviä palveluita. Keskeisimpiä tukimuotoja ovat:
- Psykososiaalinen tuki – Säännölliset tapaamiset oman sosiaalityöntekijän tai tukihenkilön kanssa auttavat käsittelemään elämänmuutoksia ja rakentamaan identiteettiä.
- Asumisen tuki – Apua sopivan asunnon löytämiseen, vuokravakuuksiin ja asumistaitojen opetteluun.
- Koulutus- ja työelämätuki – Opintojen suunnittelu, hakuprosesseissa auttaminen ja työelämävalmiuksien kehittäminen.
- Taloudellinen tuki ja neuvonta – Itsenäistymisvarat, toimeentulotuki ja taloudenhallintaan liittyvä ohjaus.
- Terveydenhuollon palvelut – Tuki fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä huolehtimiseen.
Onnistunut itsenäistyminen edellyttää nuorelta itseltään aktiivisuutta ja motivaatiota, mutta myös laadukasta tukiverkostoa. Verkostoyhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää: sosiaalityöntekijät, terveydenhuolto, oppilaitokset ja mahdolliset sijaisvanhemmat tai laitosten työntekijät voivat yhdessä tukea nuoren matkaa itsenäiseen elämään.
Erityisen tärkeää on nuoren osallisuuden tukeminen: nuoren tulee olla aktiivinen toimija omassa elämässään, ei vain palvelujen vastaanottaja. Osallisuuden kokemus vahvistaa itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.
Sijaishuollosta itsenäistyvä nuori tarvitsee sekä konkreettista arjen tukea että kannustusta ja uskoa tulevaisuuteen. Parhaimmillaan jälkihuolto tarjoaa turvallisen sillan lapsuudesta aikuisuuteen ja luo pohjan tasapainoiselle, itsenäiselle elämälle.
