Sijaisvanhemmuus on yksi elämän palkitsevimmista, mutta myös haastavimmista rooleista. Kun uusi lapsi saapuu perheeseen, alkaa yhteinen matka kohti luottamusta ja kiintymystä. Tutkimusten mukaan turvallinen kiintymyssuhde luo perustan lapsen terveelle kehitykselle ja tulevaisuuden ihmissuhteille. Erityisesti sijoitettujen lasten kohdalla tämä suhteen rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja oikeita toimintatapoja. Seuraavissa vinkeissä käsittelemme konkreettisia keinoja, joilla voit vahvistaa suhdettasi sijaislapseen ja luoda turvallisen ympäristön kiintymyksen kehittymiselle. Nämä käytännön neuvot perustuvat tutkittuun tietoon ja ammattilaisten kokemuksiin sijaisvanhemmuudesta.
1: Anna aikaa sopeutumiselle
Sijoituksen alussa sekä lapsi että sijaisvanhempi tarvitsevat aikaa tutustumiseen ja uuteen tilanteeseen tottumiseen. Lapsen aiemmat kokemukset vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka nopeasti hän kykenee luottamaan uusiin aikuisiin. Trauma ja hylkäämiskokemukset voivat hidastaa kiintymyssuhteen muodostumista.
Tutkimukset osoittavat, että lapsen aivojen kyky muodostaa uusia kiintymyssuhteita säilyy, mutta prosessi vaatii aikaa ja johdonmukaisuutta. Erään suomalaisen seurantatutkimuksen mukaan kiintymyssuhteen vakiintumiseen voi kulua jopa 1-2 vuotta. Älä siis huolestu, jos läheisyyden tunne ei synny heti.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että anna lapsen määrittää tahti, jolla hän tutustuu sinuun. Älä painosta läheisyyteen, mutta ole johdonmukaisesti läsnä ja saatavilla. Kerro lapselle selkeästi, että hänellä on aikaa tottua uuteen kotiinsa ja uusiin ihmisiin.
2: Luo selkeät rutiinit ja rajat
Ennakoitava arki luo perustan turvallisuudentunteelle, joka on edellytys kiintymyssuhteen kehittymiselle. Monella sijoitetulla lapsella on taustallaan kaoottisia kokemuksia, jolloin selkeät rutiinit ja rajat toimivat ankkureina uudessa elämäntilanteessa.
Kiintymyssuhdeteoria korostaa ennustettavuuden merkitystä trauman kokeneiden lasten toipumisessa. Rutiinit auttavat lasta jäsentämään päiväänsä ja luottamaan siihen, että perustarpeista huolehditaan. Rajojen asettaminen puolestaan osoittaa välittämistä ja vastuunottoa lapsen hyvinvoinnista.
Rakenna päivärytmi, jossa toistuvat säännölliset ruoka-ajat, nukkumaanmenorutiinit ja muut arjen kiintopisteet. Keskustele säännöistä ikätasoisesti ja perustele ne välittämisen kautta: ”Pidämme sinusta huolta, siksi on tärkeää että…” Muista, että johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin tiukkuus.
3: Kunnioita lapsen historiaa
Sijoitetun lapsen identiteetti rakentuu sekä hänen menneisyydestään että nykyhetkestä. Hänen biologinen perheensä ja aiemmat kokemuksensa ovat erottamaton osa häntä, joten niiden kunnioittaminen on välttämätöntä luottamussuhteen rakentamisessa.
Psykologiset tutkimukset osoittavat, että lapsen hyvinvointia tukee parhaiten avoin ja kunnioittava suhtautuminen hänen taustaansa. Sijaisvanhemmat, jotka puhuvat arvostavasti lapsen biologisesta perheestä, auttavat lasta rakentamaan eheämpää minäkuvaa ja vähentävät lojaliteettiristiriitoja.
Käytännössä voit auttaa lasta säilyttämään tärkeitä muistoja esimerkiksi valokuvien tai muistojen kokoamisella. Puhu lapsen biologisista vanhemmista kunnioittavasti ja auta lasta ymmärtämään, että on sallittua rakastaa useita aikuisia. Välitä lapselle tunne, että kaikki hänen kokemuksensa ovat hyväksyttäviä ja että hänen historiansa on arvokas osa häntä.
4: Kommunikoi ikätasoisesti ja avoimesti
Luottamuksellisen suhteen perustana on rehellinen ja avoin kommunikaatio, joka huomioi lapsen kehitystason. Erityisesti sijoitetut lapset tarvitsevat selkeää ja johdonmukaista viestintää, joka auttaa heitä ymmärtämään omaa tilannettaan.
Tutkimusten mukaan lapset aistivat herkästi salailun ja epärehellisyyden, mikä voi horjuttaa luottamusta. Ikätasoinen kommunikaatio tarkoittaa, että vastaat lapsen kysymyksiin totuudenmukaisesti, mutta lapsen ymmärryskyky huomioiden. Tämä vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja kunnioitetaan.
Miten vastata vaikeisiin kysymyksiin? Kuuntele ensin tarkasti, mitä lapsi todella kysyy. Pohdi, mikä on hänen ikätasolleen sopiva vastaus, joka on rehellinen mutta ei kuormita liikaa. Älä pelkää sanoa ”En tiedä, mutta otetaan yhdessä selvää” tai ”Tuo on hyvä kysymys, mietitään sitä yhdessä”. Tärkeintä on välittää lapselle tunne, että hänen kysymyksensä ovat tervetulleita ja että olet valmis keskustelemaan myös vaikeista aiheista.
5: Tunnista ja hyväksy tunteet
Sijoitetulla lapsella on usein taustallaan traumaattisia kokemuksia, jotka voivat ilmetä voimakkaina tunnereaktioina. Sijaisvanhemman kyky tunnistaa, nimetä ja hyväksyä näitä tunteita on keskeistä turvallisen kiintymyssuhteen rakentamisessa.
Tunnetaitojen tutkimus osoittaa, että aikuisen tapa reagoida lapsen tunneilmaisuihin muokkaa lapsen aivojen tunnesäätelyjärjestelmää. Kun aikuinen pysyy rauhallisena ja hyväksyvänä myös lapsen voimakkaiden tunteiden äärellä, hän opettaa samalla lapselle, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja hallittavissa.
Käytännön työkaluna toimii tunteiden sanoittaminen: ”Huomaan, että olet vihainen/surullinen/pettynyt…” Viestiä lapselle, että kaikki tunteet ovat sallittuja, vaikka kaikki käyttäytyminen ei olekaan. Tarjoa turvallisia tapoja ilmaista vaikeita tunteita, kuten piirtäminen, liikunta tai tunnekorttien käyttäminen keskustelun tukena.
6: Löydä yhteisiä kiinnostuksenkohteita
Yhteiset kokemukset ja jaetut kiinnostuksenkohteet rakentavat siltaa sijaisvanhemman ja lapsen välille. Ne luovat tilanteita, joissa voi syntyä luonnollista läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ilman suorituspaineita.
Kiintymyssuhdetutkimus korostaa jaettujen positiivisten kokemusten merkitystä luottamuksen rakentamisessa. Yhdessä tekeminen vapauttaa myös oksitosiinia, ”kiintymyshormonia”, joka vahvistaa yhteyttä ihmisten välillä. Lisäksi yhteinen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden kokea onnistumisia ja iloa, mikä voi olla erityisen tärkeää traumataustaiselle lapselle.
Etsi aktiivisesti asioita, joista sekä sinä että lapsi nautitte. Se voi olla leipomista, pelaamista, luonnossa liikkumista tai vaikkapa elokuvien katselua. Tärkeintä on, että toiminta on molemmille mieluisaa ja stressitöntä. Yhteiset harrastukset tarjoavat myös luontevan tilan keskustelulle ja tunteiden jakamiselle toiminnan lomassa.
7: Ole johdonmukainen ja luotettava
Luottamuksen rakentaminen perustuu johdonmukaisuuteen ja ennustettavuuteen. Sijoitettu lapsi on usein kokenut pettymyksiä aikuisten taholta, joten lupausten pitäminen ja luotettavuus ovat erityisen merkityksellisiä suhteen rakentamisessa.
Kiintymyssuhdetutkimus osoittaa, että lapsen luottamus aikuisiin rakentuu arkisten kokemusten kautta: kun aikuinen toimii johdonmukaisesti ja pitää sanansa, lapsen sisäinen turvallisuudentunne vahvistuu. Tämä luo pohjan terveelle kiintymyssuhteelle.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että pidät kiinni lupauksistasi ja perustelet selkeästi, jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Ole rehellinen ja avoin myös omista virheistäsi – se osoittaa lapselle, että kukaan ei ole täydellinen ja että virheistä voi oppia. Johdonmukaisuus näkyy myös päivärytmissä, rajojen asettamisessa ja tavassa reagoida lapsen käytökseen.
8: Ota huomioon kiintymyssuhdehäiriöt
Sijoitetulla lapsella on usein taustallaan kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen kykyynsä muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita. Näiden häiriöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen auttaa sijaisvanhempaa reagoimaan lapsen käyttäytymiseen rakentavasti.
Kiintymyssuhdetutkimuksen mukaan yleisimpiä kiintymyssuhdehäiriöiden ilmenemismuotoja ovat tarrautuva käytös, välttelevä käytös sekä ristiriitainen suhtautuminen läheisyyteen. Nämä käyttäytymismallit ovat lapsen opittuja selviytymiskeinoja, jotka ovat aiemmin auttaneet häntä selviämään epävakaissa olosuhteissa.
Kuinka tunnistaa ja tukea? Tarrautuva lapsi tarvitsee vakuuttelua turvallisuudesta ja ennustettavuudesta. Välttelevä lapsi hyötyy siitä, että lähestyt häntä varovaisesti ja kunnioitat hänen tarvettaan etäisyyteen. Ristiriitaisesti käyttäytyvä lapsi tarvitsee erityistä johdonmukaisuutta ja selkeyttä vuorovaikutukseen. Muista, että kiintymyssuhdehäiriöt korjaantuvat parhaiten turvallisessa ja johdonmukaisessa ympäristössä, jossa lapsi saa toistuvia korjaavia kokemuksia.
9: Rakenna tukiverkosto
Sijaisvanhemmuus on vaativaa työtä, jossa oma jaksaminen on edellytys kyvylle tukea lasta. Vahvan tukiverkoston rakentaminen hyödyttää sekä sijaisvanhempaa että lasta monin tavoin.
Tutkimusten mukaan sijaisvanhemmat, joilla on toimiva tukiverkosto ja mahdollisuus ammattiapuun, jaksavat tehtävässään paremmin ja kykenevät tarjoamaan lapselle vakaamman kasvuympäristön. Vertaistuki tarjoaa ymmärrystä ja käytännön neuvoja, joita vain saman kokenut voi antaa.
Me Go Strongilla tarjoamme sijaisvanhemmille monipuolista tukea arjen haastaviin tilanteisiin. Verkostoidumme muiden sijaisvanhempien kanssa ja jaamme kokemuksia. Muistamme myös hakea ajoissa ammattiapua sekä lapselle että tarvittaessa itselle. Ymmärrämme, että avun pyytäminen on vahvuutta, ei heikkoutta. Osallistumme mahdollisuuksien mukaan koulutuksiin ja työnohjaukseen, jotka antavat työkaluja haastaviin tilanteisiin.
10: Juhli pieniäkin onnistumisia
Traumataustaisen lapsen kehitys tapahtuu usein pienin askelin, ja näiden edistysaskeleiden huomaaminen ja juhlistaminen on tärkeää sekä lapselle että sijaisvanhemmalle. Positiivinen vahvistaminen rakentaa lapsen itsetuntoa ja vahvistaa yhteyttä sijaisvanhemman ja lapsen välillä.
Psykologinen tutkimus osoittaa, että positiivinen palaute ja onnistumisten huomioiminen vahvistavat toivottua käyttäytymistä tehokkaammin kuin negatiivisiin asioihin keskittyminen. Pienetkin onnistumiset rakentavat lapsen myönteistä minäkuvaa ja uskoa omiin kykyihin.
Käytännössä voit luoda perheeseen tapoja juhlistaa onnistumisia: erityinen ateria, pieni lahja tai yhteinen retki. Sanoita lapselle, mitä hän on tehnyt hyvin ja miten ylpeä olet hänen edistymisestään. Muista, että edistyminen voi tarkoittaa hyvin pieniäkin asioita, kuten ensimmäistä halaamista, uuden asian oppimista tai tunteiden säätelyä haastavassa tilanteessa.
Kohti vahvempaa sijaisvanhemmuutta
Lapsen ja sijaisvanhemman välisen suhteen rakentaminen on matka, joka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Jokaisella lapsella ja perheellä on oma polkunsa, eikä yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Tärkeintä on muistaa, että pienetkin positiiviset muutokset voivat ajan myötä johtaa suuriin edistysaskeliin.
Sijaisvanhemmuus on yksi arvokkaimmista tehtävistä, joita ihminen voi ottaa vastaan. Se on mahdollisuus tarjota lapselle turvallinen koti ja eheyttäviä kokemuksia. Samalla se on matka, joka muuttaa ja kasvattaa myös sijaisvanhempaa itseään. Soveltamalla näitä vinkkejä omaan tilanteeseesi sopivalla tavalla voit rakentaa vahvaa ja kestävää suhdetta sijaislapseen.
Millaisia kokemuksia sinulla on sijaisvanhemmuudesta? Mikä on ollut sinun ja sijaislapsesi suhteen rakentamisessa haastavinta tai palkitsevinta? Näiden kokemusten jakaminen voi olla arvokasta vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville.
